Muistoissani
VILLI-JOIKHU HALLA "Halla"
6.3.1998 - 23.2.2006
Lonkat kuvattu: A
Silmät tarkastettu kesäkuu 2005: ok
Paras tulos virallisessa näyttelyssä:
24.6.2001 Rovaniemi PU2 sert
Katselmus 2002: Marri Penna valitsi jatkokehään, mutta ei sijoitusta
Katselmus 2004: ei sijoitusta
Poropaimennustesti 2002 Vuotsossa: läpäisi testin
Poropaimennuskisa Silimäselän aidalla 2003: ei sijoitusta
Jälkeläiset: vuonna 2000 Ruskan (Tsabba) kanssa
Hallan ulkomuotoarvostelut
Halla Koiranetissä
Halla oli luonteeltaan hyvin avoin, kaikkien kaveri. Välillä ominaisuus oli rasittava kun koira halusi pussata kaikkia. Kotosalla Hallaa ei juuri huomannut, se vaan nukkui jossain sohvan kätköissä. Ulkona Hallassa olikin sitten virtaa. Naapurien koirat piti haukkua puolen kilometrin säteeltä.
Muille uroskoirille Halla esitti oikeata machomiestä. Kaikille uroksille piti hihnassa ollessa ärhennellä, mutta jos Halla vapaana tutustui toiseen urokseen niin Halla ei kyllä aloittanut tappelua. Näyttelyissä ja koirakerhon treeneissä urina kuului koko ajan… Muutoinkin Halla oli kova juttelemaan, erilaisia vinkumisia ja äännähdyksiä löytyy. Pentuna Halla äänteli enemmänkin, mutta kun toisia koiria tuli, niin ääntely väheni selvästi.
Halla kunnostautui toko-harjoituksissa. Sillä oli sen verran miellyttämishalua, että jaksoi tahkota liikkeitä. Kilpailuihin oli tarkoitus mennä, mutta appivanhemmat "dognappasivat" koiran itselleen kun vanhoista koirista aika jätti.
Alkukesästä 2005 Hallan suupieliin tuli haavaumia, joita hoidettiin. Alkutalvesta 2005 sattumalta löysin sen ikenestä paukuran, joka osoittautui pahanlaatuiseksi kasvaimeksi. Kasvain kasvoi vinhaa vauhtia ja keväällä 2006 teimme raskaan päätöksen ja veimme Hallan nukkumaan ikiunta. Kiitos Halla sinulle, olit ainutlaatuisen hieno koira!
TSABBA "Ruska"
14.12.1998 - 27.1.2014
Lonkat kuvattu: A
Silmät tarkastettu kesäkuu 2005: ok
Paras tulos virallisessa näyttelyssä:
24.6.2001 Rovaniemi AVO 1/2
Katselmus 2002: Antero Hakala valitsi jatkoon Ruskan vaikka Ruska odotti pentuja ja oli hyvin pyylevänä, mutta sitten ei enää sijoittunut
Katselmus 2004: Ei sijoitusta
Jälkeläiset: vuonna 2000 Villi-Joikhu Hallan kanssa, vuonna 2002 sijoituspentue Riskatsurkan kenneliin Pukranvaara Ritnin kanssa ja 2005 Reppulin Legolinin kanssa.
Ruska Koiranetissä
Ruska tuli meille sijoituskoirana. Lehdessä oli ilmoitus paimensukuisesta sijoitusnartusta ja niinpä soitin Enontekiölle Rinteen Maaritille. Kylmänä helmikuun päivänä ajettiin Kittilään pentua hakemaan. Nimi oli mietitty valmiiksi, pennusta tulisi Taika (jo tässä vaiheessa keksimäni kennelnimen mukaan!). Siinä kun paluumatkalla pentu sylissäni nukkua tuhisi, suunniteltu nimi muuttui Taikasta Ruskaksi lähinnä pennun turkin värin mukaan. Ruska on lauman ruustinna, tietää paikkansa ja opettaa sen nopeasti uusille tulokkaille.
Hyvä
emä se on aina ollut pennuilleen ja olen onnellinen, että sen
hyvät suvunjatko-ominaisuudet ja emänvaisto ovat periytyneet
vahvasti eteenpäin.
Luonteeltaan Ruska on armoton syöppö, mikään ei ole syömistä tärkeämpää. Pentunsa tosin menivät ruoan edelle muutamana pentujen ensimmäisenä elinviikkona! Ruska on oikein tunnollinen emo, se hoiti pentunsa hyvin viimeiseen saakka. Ruska kaipaa kovasti huomiota, se työntyy syliin jos muutoin ei saa rapsutuksia. Sitten kun sitä rapsutellaan niin se maata retkottaa ketarat ojossa ja ynisee tyytyväisenä. Herkkäkin se on, ääntä ei saa korottaa yhtään tai rouva loukkaantuu verisesti ja luimistelee pitkän aikaa.
Ruska on melkein haukkumaton koira, ei louskuta turhan päiten. Silloinkin riittää yleensä muutama huomiohaukahdus. Muutoin se kyllä ääntelee ihan kiitettävästi. Kotiin tullessa Ruska kiljahtelee ja ulvoo innosta. Rapsuteltaessa se ynisee ja tuhisee tyytyväisenä.
Ruska on kovasti tottelevainen ja nöyrä. Lenkeillä se on lähes aina irti, koska se osaa mennä oikeata puolta koko ajan eikä välitä vastaantulijoista. Kerran lenkillä ollessamme se rontti kuitenkin karkasi poron perään! Olin aivan ihmeissäni kun minun kuuliainen, 100-prosenttisesti luotettava koirarouva pisti korvansa kiinni ja ryntäsi poroja ajattamaan! Mahtoi koira ajatella, että näin likellä kotia ei poroja sallita, sillä muualla kuin kotona se on pysähtynyt kuin seinään aina kun olen kieltänyt menemästä porojen perään.
Uusin harrastuksemme on jäljestäminen. Makkarajälki on niin ihana kun siinä saa kerrankin syödäkseen! Ruska on jäljellä niin innokkaasti menossa eteenpäin, että pitää itse jarrutella menoa, muutoin jää osa herkuista löytämättä eli jälki tulee ajettua liian huolimattomasti.
Ruskan nisäkasvain alkoi lopulta kasvaa ja erittää nestettä. Päätin viedä mummelin viimeiselle matkalle ennen kuin se alkaisi olla liian kipeä. Ikävä on kova edelleenkin.
FI MVA MARUSKAN OONA "Tuisku"
Lonkat: A/B
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0
Silmät OK, tarkastettu kesäkuu 2005
Näyttelyarvostelut ja jalostustarkastus
Tuisku Koiranetissä
Kirjoitelmia Tuiskusta
Tuisku tuli jo hieman pidemmän odottelun ja harkinnan jälkeen. Puolitoista vuotta odottelin ja monta kertaa ehdin pettyä kun odotetusta pentueesta ei mitään tullutkaan. Sitten sain tiedon Tuiskusta ja olin jo, että en ota pentua nyt kun juuri olin sopinut ottavani Usvan. Sitten ajattelin, että kyllä kasvattajan pitää tietää millaista on kun on kaksi nuorta koiraa samassa talossa ja ilmoitin, että pentu otetaan kaikesta huolimatta! Mies ei tykännyt yhtään ajatuksesta, että meille tulisi näyttelykoira kun hän ei ole näitä näyttelyimmeisiä. Sanomiset kuitenkin loppuivat siihen, kun hän näki varausmaksusta kuitin. Pentu haettiin ja matkan varrella mietittiin nimeä. Mies sitten ehdotti Tuiskua ja sehän se oli! Muutama päivä meni ihmetellessä, että mikä se tuo karvakasa on kun ei ollut yhtään lapinkoiran näköinen... Luonne kyllä valloitti heti, Tuisku ei pelkää mitään eikä ketään, itse asiassa on turhankin röyhkeä välillä. Mutta aivan mahtava neiti, hymyilee koko ajan koko olemuksellaan!
Tuisku on meän perheen näyttelytähti. Ainakin toivottavasti! Näyttelyitä ja tokoa silmälläpitäen neiti meille otettiin. Ei ollenkaan arvattu, millainen sydäntenvaltaaja saatiin! Tuisku on sellainen "hei MINÄ olen täällä!" -tyyppiä oleva pakkaus. Ei voi olla huomaamatta jos Tuisku on samassa huoneessa. Samanlainen diiva se tuntuu olevan myös näyttelykehässä, esiintyy oikein ryhdikkäästi ja on kuin muita ei olisikaan!
Pääosin Tuisku on ollut todella kiltti koiranpentu, mitä nyt kaappikellon kulma on pitänyt jyrsiä parempaan muotoon. Välillä korvat katosivat päästä kun oltiin lähdössä autolla jonnekin, silloin piti livistää naapurin puolelle syömään linnuille maahan jätetyt leivät ym. Ja naapurin koirat haukutaan maan rakoon, en tajua miten noin pienestä koirasta tulee niin kova ja matala ääni! Mutta kun se on niin kaunis ja söötti niin eihän sille voi olla vihainen pienistä kolttosistakaan...
Ja mitenkö just keeshond? Muutamia vuosia sitten Koiramme-lehdessä oli rotuesittely, joka jäi mieleen kun rotu on jotenkin lapinkoiramainen. Ja kun näyttelykoiran sitten lopulta oikeasti halusin ottaa niin eipä tarvinnut miettiä pitkää aikaa kun rotujuttu oli selvä! Iloinen hassuttelija, joka valtavasta turkistaan huolimatta on aika helppohoitoinen kunhan hoitotoimenpiteet tekee säännöllisesti näin pentuaikana.
IITU "Iitu"
Katselmus 2002: ei sijoitusta
Katselmus 2004: ei sijoitusta
Jälkeläiset: Pentue vuonna 2003 Huhtun Taamon kanssa sekä vuonna 2004, isänä Hankiaisen Puskupoika.
Iitu Koiranetissä
Iitu on Ruskan ja Hallan pentu. Pieni ja pippurinen pakkaus, mutta oikein lutunen sylikoira. Vieraista Iitu ei pahemmin välitä. Pippurisuus ilmenee Iitussa oman lauman kurinpidossa, tosin pentujen myötä Iitu on hieman rauhoittunut.
Luulen, että Iitun sisällä on oikeesti kenguru… sellanen pomppija se on. Aita ei pidättele, jos neiti päättää mennä haistelemaan naapurustoon koirien jälkiä. Takaisin se tulee muutaman hetken kuluttua ja hyppää samasta kohdasta takaisin aitaukseen. Tästä naapurit on juorunneet, ei Iitu koskaan mene pihalta pois jos itse ollaan kotona. Nuuskuttelureissu tapahtuu kuulemma pian sen jälkeen kun olen lähtenyt töihin. Kerran Iitu jäi kiinni ihan kirjaimellisesti. Se oli mennyt tutustumaan naapurin narussa olevaan koiraan ja jäänyt kiinni tämän koiran naruun. Katsoin töistä tullessani, että onpas meidän Iitun näköinen koira ja kun lähemmäs pääsin niin tuttu neitihän siellä oli tosi nolona… Saadessani sen irti toisen koiran narusta se yritti vielä juosta pihalle, että hyppää aidan yli ja odottelee minua aitauksessa kuten aina ennenkin. Ei muuten onnistunut…
Iitun mielinukkumapaikka on mieheni vaatekaapin alimmainen hylly. Sitä hyllyä Iitu puhdisti vaatteista niin kauan, että luovutin ja jätin alimman hyllyn sille. Sinne muilla koirilla ei ollut mitään asiaa, kunnes Usva muutti taloon ja nyt neidit jakavat nukkumavuoroja kaappiin.
Nyttemmin Iitu on siirtynyt asumaan anoppilaan, Hallan kuoltua siellä vapautui koiranvirka. Muutto teki Iitulle hyvää, sen ei tarvitse enää olla kovin ison lauman pomona eikä Pyry isommalti välitä Iitun pomottelusta eli tulevat toimeen oikein hyvin.
Katselmukset:
Katselmus 24.4.2004 Oulussa, tuomari Heljä Manninen:
Hyvät mittasuhteet, pää. Luusto voisi olla aavistuksen voimakkaampi. Riittävät kulmaukset edessä, takana niukat. Liikkuu hieman ahtaasti takaa, hyvin edestä. Hieman varautunut luonne.
13.4.2002 Kontiolahdella, tuomari Susanna Mutanen:
Paimenkoiratyyppi. Hyvä etuosa. Hyvä pää. Hivenen takakorkea. Takakulmaukset saisivat olla voimakkaammat. Takaosan liikkeet muuten hyvät, mutta saisivat olla voimakkaammat. Kaunis, mutta ylöskiinnittynyt häntä. Purenta ok.
Viralliset näyttelyt:
11.5.2002 Oulu, tuomari Sakari Poti:
Tummanharmaa vaalein merkein. Keskikokoinen, mittasuhteiltaan hieman pitkä. Hyvä pää, hieman vaaleat silmät. Hyvä selkä ja häntä. Voimakasluustoiset hyvin kulmautuneet raajat. Karva hieman lyhyttä. Hyvä liike. Vaisu luonne. NUO 2
24.6.2001 Rovaniemi, tuomari Leif Lehman Jörgensen, Tanska:
1 year old. Good type. Very good ears, eyes and bite. Good neck, exc. top-line and tail. Could have some more body for the age. Good angulations, good legs and feet. Vero good moving when she will. Good coat and colour, temperament could be more free. JUN 1/2 KP
 Villi-Joikhu Halla |
 Tsabba |
 FI MVA Maruskan Oona |
 Taikahallan Bilehile |
Iitu |
VILLI-JOIKHU HALLA "Halla"6.3.1998 - 23.2.2006
Lonkat kuvattu: A
Silmät tarkastettu kesäkuu 2005: ok
Paras tulos virallisessa näyttelyssä:
24.6.2001 Rovaniemi PU2 sert
Katselmus 2002: Marri Penna valitsi jatkokehään, mutta ei sijoitusta
Katselmus 2004: ei sijoitusta
Poropaimennustesti 2002 Vuotsossa: läpäisi testin
Poropaimennuskisa Silimäselän aidalla 2003: ei sijoitusta
Jälkeläiset: vuonna 2000 Ruskan (Tsabba) kanssa
Hallan ulkomuotoarvostelut
Halla Koiranetissä
Halla oli luonteeltaan hyvin avoin, kaikkien kaveri. Välillä ominaisuus oli rasittava kun koira halusi pussata kaikkia. Kotosalla Hallaa ei juuri huomannut, se vaan nukkui jossain sohvan kätköissä. Ulkona Hallassa olikin sitten virtaa. Naapurien koirat piti haukkua puolen kilometrin säteeltä.
Muille uroskoirille Halla esitti oikeata machomiestä. Kaikille uroksille piti hihnassa ollessa ärhennellä, mutta jos Halla vapaana tutustui toiseen urokseen niin Halla ei kyllä aloittanut tappelua. Näyttelyissä ja koirakerhon treeneissä urina kuului koko ajan… Muutoinkin Halla oli kova juttelemaan, erilaisia vinkumisia ja äännähdyksiä löytyy. Pentuna Halla äänteli enemmänkin, mutta kun toisia koiria tuli, niin ääntely väheni selvästi.
Halla kunnostautui toko-harjoituksissa. Sillä oli sen verran miellyttämishalua, että jaksoi tahkota liikkeitä. Kilpailuihin oli tarkoitus mennä, mutta appivanhemmat "dognappasivat" koiran itselleen kun vanhoista koirista aika jätti.
Alkukesästä 2005 Hallan suupieliin tuli haavaumia, joita hoidettiin. Alkutalvesta 2005 sattumalta löysin sen ikenestä paukuran, joka osoittautui pahanlaatuiseksi kasvaimeksi. Kasvain kasvoi vinhaa vauhtia ja keväällä 2006 teimme raskaan päätöksen ja veimme Hallan nukkumaan ikiunta. Kiitos Halla sinulle, olit ainutlaatuisen hieno koira!
TSABBA "Ruska" 14.12.1998 - 27.1.2014
Lonkat kuvattu: A
Silmät tarkastettu kesäkuu 2005: ok
Paras tulos virallisessa näyttelyssä:
24.6.2001 Rovaniemi AVO 1/2
Katselmus 2002: Antero Hakala valitsi jatkoon Ruskan vaikka Ruska odotti pentuja ja oli hyvin pyylevänä, mutta sitten ei enää sijoittunut
Katselmus 2004: Ei sijoitusta
Jälkeläiset: vuonna 2000 Villi-Joikhu Hallan kanssa, vuonna 2002 sijoituspentue Riskatsurkan kenneliin Pukranvaara Ritnin kanssa ja 2005 Reppulin Legolinin kanssa.
Ruska Koiranetissä
Ruska tuli meille sijoituskoirana. Lehdessä oli ilmoitus paimensukuisesta sijoitusnartusta ja niinpä soitin Enontekiölle Rinteen Maaritille. Kylmänä helmikuun päivänä ajettiin Kittilään pentua hakemaan. Nimi oli mietitty valmiiksi, pennusta tulisi Taika (jo tässä vaiheessa keksimäni kennelnimen mukaan!). Siinä kun paluumatkalla pentu sylissäni nukkua tuhisi, suunniteltu nimi muuttui Taikasta Ruskaksi lähinnä pennun turkin värin mukaan. Ruska on lauman ruustinna, tietää paikkansa ja opettaa sen nopeasti uusille tulokkaille.
Hyvä
emä se on aina ollut pennuilleen ja olen onnellinen, että sen
hyvät suvunjatko-ominaisuudet ja emänvaisto ovat periytyneet
vahvasti eteenpäin. Luonteeltaan Ruska on armoton syöppö, mikään ei ole syömistä tärkeämpää. Pentunsa tosin menivät ruoan edelle muutamana pentujen ensimmäisenä elinviikkona! Ruska on oikein tunnollinen emo, se hoiti pentunsa hyvin viimeiseen saakka. Ruska kaipaa kovasti huomiota, se työntyy syliin jos muutoin ei saa rapsutuksia. Sitten kun sitä rapsutellaan niin se maata retkottaa ketarat ojossa ja ynisee tyytyväisenä. Herkkäkin se on, ääntä ei saa korottaa yhtään tai rouva loukkaantuu verisesti ja luimistelee pitkän aikaa.
Ruska on melkein haukkumaton koira, ei louskuta turhan päiten. Silloinkin riittää yleensä muutama huomiohaukahdus. Muutoin se kyllä ääntelee ihan kiitettävästi. Kotiin tullessa Ruska kiljahtelee ja ulvoo innosta. Rapsuteltaessa se ynisee ja tuhisee tyytyväisenä.
Ruska on kovasti tottelevainen ja nöyrä. Lenkeillä se on lähes aina irti, koska se osaa mennä oikeata puolta koko ajan eikä välitä vastaantulijoista. Kerran lenkillä ollessamme se rontti kuitenkin karkasi poron perään! Olin aivan ihmeissäni kun minun kuuliainen, 100-prosenttisesti luotettava koirarouva pisti korvansa kiinni ja ryntäsi poroja ajattamaan! Mahtoi koira ajatella, että näin likellä kotia ei poroja sallita, sillä muualla kuin kotona se on pysähtynyt kuin seinään aina kun olen kieltänyt menemästä porojen perään.
Uusin harrastuksemme on jäljestäminen. Makkarajälki on niin ihana kun siinä saa kerrankin syödäkseen! Ruska on jäljellä niin innokkaasti menossa eteenpäin, että pitää itse jarrutella menoa, muutoin jää osa herkuista löytämättä eli jälki tulee ajettua liian huolimattomasti.
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Vanhuus hiipi lähestulkoon huomaamatta, erityisempiä vaivoja
ei ollut ennen kesää 2011, jolloin Ruska sairastui
ärhäkkään kohtutulehdukseen, jonka seurauksena sen
kohtu poistettiin. Talvella 2012 löysin
nisäkasvaimen yhden nisän vierestä, ei onneksi kasva
kovin aggressiivisesti. Jatkuvalle kipulääkitykselle laitoin
Ruskan alkuvuodesta 2013, koska liikkuminen alkoi olla niin
jäykkää, makuullemeno ja ylösnouseminen tuottivat
vaikeuksia. Kipujen poistuttua Ruska muuttui reippaammaksi, intoutuu
välillä leikkimään nuorempien kanssa. Kuulo
Ruskalla on mennyt ihan kokonaan, asia, joka aiheuttaa mielenkiintoisia
tilanteita välillä. Itse se ei oikein tajua, että ei
kuule ja niinpä ei ymmärrä seurata
ympäristöä. Esimerkiksi vapaaksi sitä ei uskalla
enää laskea kun se ei kuule komentoja. Vahingossa se on
livahtanut muutaman kerran tutkimaan naapurustoa, ei auta huutelut
vaan minun pitää juosta rouvakoira kiinni, jotta saan
kontaktin siihen ja käsimerkeillä ohjattua sen kotiin.Ruskan nisäkasvain alkoi lopulta kasvaa ja erittää nestettä. Päätin viedä mummelin viimeiselle matkalle ennen kuin se alkaisi olla liian kipeä. Ikävä on kova edelleenkin.
FI MVA MARUSKAN OONA "Tuisku"Lonkat: A/B
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0
Silmät OK, tarkastettu kesäkuu 2005
Näyttelyarvostelut ja jalostustarkastus
Tuisku Koiranetissä
Kirjoitelmia Tuiskusta
Tuisku tuli jo hieman pidemmän odottelun ja harkinnan jälkeen. Puolitoista vuotta odottelin ja monta kertaa ehdin pettyä kun odotetusta pentueesta ei mitään tullutkaan. Sitten sain tiedon Tuiskusta ja olin jo, että en ota pentua nyt kun juuri olin sopinut ottavani Usvan. Sitten ajattelin, että kyllä kasvattajan pitää tietää millaista on kun on kaksi nuorta koiraa samassa talossa ja ilmoitin, että pentu otetaan kaikesta huolimatta! Mies ei tykännyt yhtään ajatuksesta, että meille tulisi näyttelykoira kun hän ei ole näitä näyttelyimmeisiä. Sanomiset kuitenkin loppuivat siihen, kun hän näki varausmaksusta kuitin. Pentu haettiin ja matkan varrella mietittiin nimeä. Mies sitten ehdotti Tuiskua ja sehän se oli! Muutama päivä meni ihmetellessä, että mikä se tuo karvakasa on kun ei ollut yhtään lapinkoiran näköinen... Luonne kyllä valloitti heti, Tuisku ei pelkää mitään eikä ketään, itse asiassa on turhankin röyhkeä välillä. Mutta aivan mahtava neiti, hymyilee koko ajan koko olemuksellaan!
Tuisku on meän perheen näyttelytähti. Ainakin toivottavasti! Näyttelyitä ja tokoa silmälläpitäen neiti meille otettiin. Ei ollenkaan arvattu, millainen sydäntenvaltaaja saatiin! Tuisku on sellainen "hei MINÄ olen täällä!" -tyyppiä oleva pakkaus. Ei voi olla huomaamatta jos Tuisku on samassa huoneessa. Samanlainen diiva se tuntuu olevan myös näyttelykehässä, esiintyy oikein ryhdikkäästi ja on kuin muita ei olisikaan!
Pääosin Tuisku on ollut todella kiltti koiranpentu, mitä nyt kaappikellon kulma on pitänyt jyrsiä parempaan muotoon. Välillä korvat katosivat päästä kun oltiin lähdössä autolla jonnekin, silloin piti livistää naapurin puolelle syömään linnuille maahan jätetyt leivät ym. Ja naapurin koirat haukutaan maan rakoon, en tajua miten noin pienestä koirasta tulee niin kova ja matala ääni! Mutta kun se on niin kaunis ja söötti niin eihän sille voi olla vihainen pienistä kolttosistakaan...
Ja mitenkö just keeshond? Muutamia vuosia sitten Koiramme-lehdessä oli rotuesittely, joka jäi mieleen kun rotu on jotenkin lapinkoiramainen. Ja kun näyttelykoiran sitten lopulta oikeasti halusin ottaa niin eipä tarvinnut miettiä pitkää aikaa kun rotujuttu oli selvä! Iloinen hassuttelija, joka valtavasta turkistaan huolimatta on aika helppohoitoinen kunhan hoitotoimenpiteet tekee säännöllisesti näin pentuaikana.
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Keväällä 2013 löysin pelätyn pahkuran
nisän vierestä, se eritti jo nestettä eli oli ihan
erilainen kuin Ruskan kasvain. Tuiskun nisäkasvain vei voiton
koirasta nopeasti, eräänä sunnuntaiaamuna vain oli
lähdettävä viimeiselle matkalle kun Tuiskun vointi
huononi nopeasti ja se oli selvästi tosi kipeä.
Ikävä on mahdoton.
TAIKAHALLAN BILEHILE "Hile"
Hile jäi automaattisesti kotiin, koska olin ajatellut
jättäväni Tuiskun pennuista yhen nartun kotiin kasvamaan
ja kun yksi ainoa tuli niin mikäs siinä, talossa oli kaksi
kessua! Hileä ei nyt ihan heti Tuiskun pennuksi uskoisi, ovat ne
niin erilaisia. Hile on paljon rauhallisempi ja parempi
keskittymään eikä ees nuole niin
äärettömän paljon kuin emänsä.
Ihastuttava veijari koiraksi!
Hile on ensimmäinen meillä syntynyt kessu. Pentuna Hile oli
varsinainen valaskala tai mursu suorastaan, ainokaisen onni olla yksin
emän tissien valtiaana kostautui aikamoisena
pyöreytenä... ;D No, on tuo nyt jo ihan sopusuhtainen tapaus,
liikunta teki ihmeitä! Ihan isänsä Danin
näköinen Hile on ja luonteeltaankin ilmeisesti tullut
isäänsä, on nimittäin ehkä hieman
kovapäisempi kuin emänsä. Ehdottomasti rauhallisempi se
on Tuiskuun verrattuna, jaksaa keskittyä paremmin eikä
hösellä koko aikaa. Suunnilleen vuoden ikäisenä
Hile pääsi toko-treeneihin mukaan ja osoittautui vallan
nopeaoppiseksi ja innokkaaksi tokoilijaksi, tiedä vaikka
meidät joskus nähtäisiin ihan oikeissa toko-kokeissa!
. . . . . . . . . .
Tokoon
ei loppuviimein päädytty, koska hurahdin agilityyn ihan
täysillä Hilen osoittautuessa loistavaksi agikoiraksi!
Tekemisen intoa löytyy riittävästi omiin tarpeisiini
nähden ja liikkeet ovat tehokkaat. Siksi taivas
tipahti niskaani sinä päivänä kun kävimme
luustokuvauksissa, nimittäin Hilellä
on kyynärät 1/3 ja lonkat C/C. Ei hyvä juttu
lainkaan! Fyysisistä vioista huolimatta harrastamista en
lopettanut kokonaan, koska Hile rakastaa agia.
Harrastusmäärät ovat pienet ja kisaamassa käymme
todella harvakseltaan. Voi jos tuo koira olisikin täysin terve, se
on niin mun makuuni harrastuskoirana!
Hile Koiranetissä
Näyttelyarvostelut
IITU "Iitu"Katselmus 2002: ei sijoitusta
Katselmus 2004: ei sijoitusta
Jälkeläiset: Pentue vuonna 2003 Huhtun Taamon kanssa sekä vuonna 2004, isänä Hankiaisen Puskupoika.
Iitu Koiranetissä
Iitu on Ruskan ja Hallan pentu. Pieni ja pippurinen pakkaus, mutta oikein lutunen sylikoira. Vieraista Iitu ei pahemmin välitä. Pippurisuus ilmenee Iitussa oman lauman kurinpidossa, tosin pentujen myötä Iitu on hieman rauhoittunut.
Luulen, että Iitun sisällä on oikeesti kenguru… sellanen pomppija se on. Aita ei pidättele, jos neiti päättää mennä haistelemaan naapurustoon koirien jälkiä. Takaisin se tulee muutaman hetken kuluttua ja hyppää samasta kohdasta takaisin aitaukseen. Tästä naapurit on juorunneet, ei Iitu koskaan mene pihalta pois jos itse ollaan kotona. Nuuskuttelureissu tapahtuu kuulemma pian sen jälkeen kun olen lähtenyt töihin. Kerran Iitu jäi kiinni ihan kirjaimellisesti. Se oli mennyt tutustumaan naapurin narussa olevaan koiraan ja jäänyt kiinni tämän koiran naruun. Katsoin töistä tullessani, että onpas meidän Iitun näköinen koira ja kun lähemmäs pääsin niin tuttu neitihän siellä oli tosi nolona… Saadessani sen irti toisen koiran narusta se yritti vielä juosta pihalle, että hyppää aidan yli ja odottelee minua aitauksessa kuten aina ennenkin. Ei muuten onnistunut…
Iitun mielinukkumapaikka on mieheni vaatekaapin alimmainen hylly. Sitä hyllyä Iitu puhdisti vaatteista niin kauan, että luovutin ja jätin alimman hyllyn sille. Sinne muilla koirilla ei ollut mitään asiaa, kunnes Usva muutti taloon ja nyt neidit jakavat nukkumavuoroja kaappiin.
Nyttemmin Iitu on siirtynyt asumaan anoppilaan, Hallan kuoltua siellä vapautui koiranvirka. Muutto teki Iitulle hyvää, sen ei tarvitse enää olla kovin ison lauman pomona eikä Pyry isommalti välitä Iitun pomottelusta eli tulevat toimeen oikein hyvin.
Katselmukset:
Katselmus 24.4.2004 Oulussa, tuomari Heljä Manninen:
Hyvät mittasuhteet, pää. Luusto voisi olla aavistuksen voimakkaampi. Riittävät kulmaukset edessä, takana niukat. Liikkuu hieman ahtaasti takaa, hyvin edestä. Hieman varautunut luonne.
13.4.2002 Kontiolahdella, tuomari Susanna Mutanen:
Paimenkoiratyyppi. Hyvä etuosa. Hyvä pää. Hivenen takakorkea. Takakulmaukset saisivat olla voimakkaammat. Takaosan liikkeet muuten hyvät, mutta saisivat olla voimakkaammat. Kaunis, mutta ylöskiinnittynyt häntä. Purenta ok.
Viralliset näyttelyt:
11.5.2002 Oulu, tuomari Sakari Poti:
Tummanharmaa vaalein merkein. Keskikokoinen, mittasuhteiltaan hieman pitkä. Hyvä pää, hieman vaaleat silmät. Hyvä selkä ja häntä. Voimakasluustoiset hyvin kulmautuneet raajat. Karva hieman lyhyttä. Hyvä liike. Vaisu luonne. NUO 2
24.6.2001 Rovaniemi, tuomari Leif Lehman Jörgensen, Tanska:
1 year old. Good type. Very good ears, eyes and bite. Good neck, exc. top-line and tail. Could have some more body for the age. Good angulations, good legs and feet. Vero good moving when she will. Good coat and colour, temperament could be more free. JUN 1/2 KP