Sukulaisten nurkissa asustelijat
RISKATSURKAN ENSKAPYRYPENSKA "Pyry"
s. 13.2.2005
Tämän koiraherran ostin Riskatsurkan kennelistä Enontekiöltä. Pyry on sen verran eri sukua omiin narttuihini verrattuna, että sitä voin käyttää jatkossa siitokseen, jos koirasta tulee sopiva siihen puuhaan. Pyry muutti hieman aikuistuttuaan anoppilaan Hallalle kaveriksi.
Luonteeltaan Pyry on hupaisa veijari, on kovin kiltti ja kuuliainen. Hyvin rauhallinen se on, mutta osaa kyllä lapinkoiran metkut sille päälle sattuessaan! Ulkonäöllisestikin pidän Pyrystä kovasti, sillä on tosi hyvä urosilme! Tykkään, että sillä on oikein mukavasti luustoa ja turkkia ja pää sillä on mielestäni todella kaunis. Takaosa saisi olla hieman parempi, mutta mikäs koira se täydellinen on!
Pyry Koiranetissä
VILLI-JOIKHU PUSUMAAKARI "Usva"
Lonkat C/C
Silmät OK (12/2007)
Polvet 0/0
Kyynärät 0/0
Näyttelytulos: H
Katselmus 2004: ei sijoitusta
Poropaimennustesti: ei olla vielä käyty
Usva Koiranetissä
Ulkomuotoarvostelut
Kertomuksia Usvasta
Usvalla on jälkeläiset Villi-Joikhun kennelissä
Usva on hupaisa koira. Välillä viileän etäinen leidi ja välillä oikea sylivauva. Nyt se on siinä iässä, että korvat menevät välillä automaattisesti lukkoon... Reviiriä pitäisi laajentaa kovasti, metrisestä aidasta meni yli tuosta noin vain! Eli tulipa hoidettua aidan korottaminenkin neidin myötä! Nyt kun se on todennut, että aitauksesta ei oikein pääse pois niin tutkimusretket ovat suuntautuneet kasvimaalle...
Tokokentällä ollaan käyty muutamia kertoja. Siis aivan uskomatonta, miten naksuttimella saa kovakorvaisenkin koiran huomion itseensä! Vaikka välillä on ihan pakko haukkua muut koirat niin mamma ja naksutin (ja sitä myötä palkka!) kiinnostavat aivan mahdottomasti. Tuoksut kiinnostavat Usvaa ja oli ekana kesänä tarkoitus kokeilla jälkeä, mutta emäntä jäi odottamaan sitä ensimmäistä juoksua, että olisi aloitettu sen jälkeen, mutta Usvapa venytti juoksuaan vuosikkaaksi asti! Että ei sitte treenailtu kesällä...
Metsälenkeillä Usva on aina irti siinä missä muutkin koirat. Saa nähdä miten käy kesällä kun nähdään poroja, silloin taitaa päästä piru irti pienen neidin sisimmässä ja sitten mennään kovaa... Tosin on Usva poroja nähnyt kun kävimme katsomassa Taikahallan Aatos Yösydäntä eli Toscaa ja heidän pihallaan oli aitauksessa poroja. Usva oli irti pihalla, poroja piti katsella ja välillä piti vähän vuhahdella, mutta ei mennyt likelle kun kiellettiin. Että saa nähdä pääseekö Usva koskaan läpi paimennustestistä kun ajattamiskiellot on aloitettu näin hyvissä ajoin!
Noh, nyt voi jo sanoa, että porojen perässä ollaan oltu ja kovin koira on muuttunut kuuroksi, ohi juoksee muutaman metrin päästä eikä tajuakaan että seison siinä! Onneksi reissut ovat suht lyhytkestoisia, varttitunti maksimissaan. Ehkäpä se vielä oppii, että ajattaa saa kunnes mamma komentaa takaisin...
Usva on osoittautunut vallan loistavaksi emäksi ennen ensimmäisiä omia pentujaan! Kesä 2005 meillä oli yhtä pentuhulinaa, 16 pikkupentua talossa yhtä aikaa. Usva kehitti itselleen valeraskauden ja ihan pystyi imettämään toisten narttujen pentuja ja nautti hommasta täysin rinnoin! Ei ollut pennuilla pulaa maidosta, neljä narttua imetti kahden nartun pentuja...
SAGABERRAN EAHKETNASTI "Piki"
s. 2.1.2005
Piki Koiranetissä
Ostin tämän neitokaisen Sagaberran kennelistä Rovaniemeltä tuomaan uutta verta omiin linjoihini. Harmi kyllä, lähes heti Pikin ensimmäisten pentujen syntymisen jälkeen Pikin lähisuvusta löytyi ikäviä silmäsairauksia eli sen veljeltä löytyi tulkinnanvarainen PRA (sitä muotoa, joka ei näy geenitestissä) ja emältä löytyi HC. Pikillä alkoi kolmen-neljän vuoden iässä iho oirehtia kummasti, kesäisin se kutisee kovin ja talvella ei ole mitään ongelmaa. Allergiatestit näyttävät ihan puhdasta eli kutinan syy on mysteeri. Ruoka-aineallergia tuskin on kyseessä, samaa ruokaa se syö kesät talvet. Näiden syiden takia Pikiä ei ole enää pennutettu. Onneksi vaivat eivät näytä periytyneen pentuihin, ei ainakaan noin voimakkaasti.
Luonteeltaan Piki on vauhdikas. Kaikin puolin. Meillä käydessään se juoksee ympäri pihaa pää kolmantena jalkana. Oikein sievät liikkeet sille onkin kehittynyt... Ensimmäisen juoksunsa Piki teki tosi myöhään eli vasta reilusti vuoden ikäisenä. Juoksun jälkeen pientä rauhoittumista on havaittavissa, mutta kylläkin vain pientä! Hirmuisen kiltti se on ja
tottelevainenkin. Sisällä yksin ollessaan tuppaa kyllä
haukkumaan, mutta ei kuitenkaan tuhoa paikkoja. Pihalla pysyttelee
irrallaan eikä ole lähdössä omille teilleen heti
kun silmä välttää.
Piki asuu siskoni luona.
KELLOKAS MUSTAHURMA "Tihku"
Kellokas Mustahurma eli Tihku tuli laumaamme aika yllättäen, tein vaihtokaupan sen kasvattajan kanssa yhdestä j-pentueemme uroksesta. Ensimmäinen ajatus Tihkun nähtyäni oli varmaankin, että voi mahoton kun se on pörröinen! Oikea karvaturrien karvaturri! Hyvin nätti näyttäisi olevan rakenteeltaankin, saa nähdä millainen siitä tulee isona. Luonteeltaan on aika tomera neiti. Taustalta löytyy paimennusviettisiä koiria, esim. Tihkun emä työskentelee porokoirana. Olettaisin Tihkussakin olevan paimennusviettiä, ainakin lastenvaunujen ympärillä se häärii ikään kuin paimentaisi vaunuja ja minua oikeaan suuntaan.
Tihku asettui sukulaisten hoiviin, kuten muutamat muutkin koiristani.
TAIKAHALLAN HANKIEN HURMURI "Huurre"
Lonkat A/A
Kyynärät 0-0
Silmät ok, tarkastettu 04/2007
Näyttelytulos EH (erittäin hyvä)
Huurre Koiranetissä
Hurmuri eli Huurre jäi meille kotiin, koska sopivan oloista paikkaa sille ei löytynyt. Ja olihan se toki nimensä mukainen hurmuri, eli kotiajättämispäätös ei niin kamalan vaikea ollut!
Harrastuskoiraksi Huurre on varmaankin vallan omiaan, sillä on kovasti tekemisen halua. Lokakuussa 2006 kävimme etsintäleirillä Rovaniemellä ja siellä Huurre oli elementissään, se etsi ihmiset rauhallisesti ja varmasti ja nautti touhusta suunnattomasti! Poropaimennustestin Huurre läpäisi 3.3.2006 ollessaan juuri osallistumiskelpoinen eli 10 kk vanha! Peltoporokoirana Huurre toimii mökillä ollessaan, samoin myyrät on vähentyneet huomattavasti perunamaalta.
Huurre ei ollut mitenkään suunniteltu jäämään kotiin, koska "meille ei enää urosta tule!" mutta minkäs teet kun pentu kietoo tassunsa mun pikkurillin ympäri! En ole aiemmin niin jätkämäistä pentua tavannut, ensimmäinen pentu, joka on uskaltanut yrittää nylkyttää minua. Ei sitä kenellekään uskaltanut ekaksi koiraksi alkaa myymään ja ne, joille olisin uskaltanut, halusivat parkin värisen pennun. Niille, jotka mustaa pentua olivat vailla, esitin aina syitä, miksi joku toinen pentu sopisi heille paremmin... Nimensä mukainen hurmuri Huurre oli pienestä pitäen! Kutsumanimi puolestaan vääntyi tuosta rekisterinimestä kun jotain luontoon liittyvää piti keksiä ja tavallaan se kuvaakin koiraa hyvin, harkitsevainen ja itseensä sataprosenttisesti luottava koira Huurre on.
Näyttelytulokset
:
Oulu KV 6.10.2007, tuomari Tina Permo, Ruotsi
Bra huvud och uttryck. Korr. bett. Acceptabla öron. Utm. hals, överlinje och kropp. Korr. svans. Välvinklad. Saknar mycket underyll. Rör sig normalt.
AVO EH4
Suomennos: "Hyvä pää ja ilme. Oikea purenta. Hyvät korvat. Erinomainen kaula, ylälinja ja vartalo. Oikea häntä. Hyvinkulmautunut. Pohjavillaa puuttuu paljon. Liikkuu normaalisti."
Rovaniemi 4.3.2006, tuomari Matti Palojärvi:
Musta merkein. Keskikokoa kookkaampi. Kevytpiireinen pää, kuono-osa pitkähkö. Kookkaat korvat, toinen taittokorva. Pitkähkö runko. Riittävä raajaluusto. Niukat takakulmaukset, takaraajoissa ulkokierteisyyttä. Niukka pohjavilla. Hieman lyhyt taka-askel. Oikea luonne.
JUN H
Kajaani 6.1.2006, tuomari Paula Heikkinen-Lehkonen:
Suuri, korkeajalkainen ja pitkärunkoinen nuori uros, joka edustaa välimuotoista tyyppiä. Pitkä, kapeahko pää. Vaaleanruskeat silmät. Korvat vielä eripariset, toinen taittuu. Takaraajoissa kannukset. Karva melko sileää ja saisi olla karheampaa. Vaivattomat liikkeet. Varma, rauhallinen käytös. Muistuttaa enemmänkin pitkäkarvaista porokoiraa. PEK3
Katselmustulos
Oulu 27.4.2008, tuomari Janika Wikstèn:
Kookas komea nuori herra, jolla hyvä pää. Hyvä runko. Luisu lantio. Liikkuu hyvällä askeleella, takaa ahtaasti. Esiintyy hyvin. Oikea luonne. Purenta ok.
Poropaimennustesti
Narkaus 3.3.2006, hyväksytty tulos
Testi tapahtui tänä vuonna vain kahdessa aitauksessa, ensimmäinen osio isommassa erotusaitauksessa ja toinen osio pienemmässä emäaitauksessa, josta porot ajettiin vielä kirnuun. Ohessa pisteet erotusaitaus - emäaitaus:
1. Koiran osoittama terävyys ja kiinnostus poroa kohtaan 7 - 8
2. Koiran hallittavuus ja ohjaajan seuraaminen 8 - 8
3. Aggressiivisuus - rauhallisuus 8 - 7
4. Haukun laatu 6 - 6
5. Poistuminen porojen luota, palautuminen 8 - 8
6. Koiran hallittavuus ennen ajokäskyä 8 - 7
7. Paimennuksen aloitustapa, tokan kokoaminen 7 - 6
8. Ajotapa jahtaava - paimentava 7 - 7
9. Haukun taajuus ja laatu 6 - 7
10. Etäisyys poroista; liian lähellä (tokan hajoamisen vaara suuri) - etäisyys sopiva (mahdollisuus ajaa laumana) 7 - 6
11. Koiran hallittavuus ajon aikana 8 - 8
12. Ajon lopettaminen käskystä 8 - 8
13. Koiran palautuminen ajosta, rauhallisuus 7 - 7
14. Ohjaajan ja koiran yhteistyö 8 - 7
15. Koiran ottama paimennusvastuu, itsevarmuus 7 - 6
16. Koiran fyysinen kunto 8 - 8
Pisteitä ei tänä vuonna laskettu yhteen eikä testattavia koiria siten laitettu paremmuusjärjestykseen.
POHJANTYTTI "Mesi"
s. 12.4.2007
Mesi Koiranetissä
Tulipas taas kerran olo, että tää pitää saada! Aikanaan tein Pohjantytin elikkä Mesin isukista (oma kasvattini Taikahallan Eka Parkki) diilin, että mie haluan siitä pennun ja nyt sen sain. Emä Klänähän Rossmarykin oli kiinnostava taustaltaan, mukava lisä omaan kasvatustyöhön.
Aika tomera tyttö Mesi tuntuu olevan! Ainakin vielä se vaikuttaa olevan hyvinkin kuuliainen. Lauman muita koiria meinaa jo alkaa komentaa, mutta palaa äkkiä ruotuun kun isompi vähän murahtaa. Heti alusta lähtien Mesi on ollut hyvää pataa meän oman pojan kanssa, pikkasen vielä meinaa unohtua, että hampaita ei saa käyttää, mutta uskoisin Mesin nopeasti ymmärtävän, että Lassi on pieni vaikkakin on tietysti aika jättiläinen Mesin näkökulmasta katsottuna!
Mesi on oman kasvattini jälkeläinen. Kun tajusin Mesin emän olevan paimensukuisessa kannassa aika harvinaista emälinjaa, oli selvä, että haluan siitä pentueesta nartun itelleni. Mesi on hyvin paljon samanoloinen kuin Halla, sukuahan ne ovatkin. Ainoa koira Hallan
jälkeen, joka tykkäsi makoilla
takan edessä olevalla kiveyksellä ja ainoa,
joka on saanut pentuaikoinaan minut miettimään kerran jos
toisenkin miksi kummassa moisen ristin itselleni halusinkaan.
Älyttömän fiksu neiti, siksi kai se kaikki kolttoset
keksikin! Rakas se on kaikesta huolimatta.
Rovaniemi RN 24.5.2008, tuomari Johan J Juslin:
" Pitkärunkoinen narttu, jossa lapinporokoiran ääriviivoja alusta loppuun. Pitkä kuono-osa. Loiva otsapenger. Kapea kallo. Pehmeä peitinkarva. Hyvät sivuliikkeet. Tyyppi johtaa palkintoon hylätty."
Arvostelusta ylipäänsä olen sitä mieltä, että aika pitkälle Mesiä noissa on, mutta ei se nyt sentäs porokoiratyyppiä ole! No hylätyt sai tosi moni muukin koira eli eipä Juslinin näkemys lapinkoirista taida mitenkään turhan asiantunteva olla, eipä tartte viedä hänelle enää ikinä koiria arvosteltavaksi!
 Riskatsurkan EnskaPyryPenska |
 Villi-Joikhu Pusumaakari |
 Sagaberran Eahketnasti |
 Kellokas Mustahurma |
 Taikahallan Hankien Hurmuri |
|
 Pohjantytti |
RISKATSURKAN ENSKAPYRYPENSKA "Pyry"s. 13.2.2005
Tämän koiraherran ostin Riskatsurkan kennelistä Enontekiöltä. Pyry on sen verran eri sukua omiin narttuihini verrattuna, että sitä voin käyttää jatkossa siitokseen, jos koirasta tulee sopiva siihen puuhaan. Pyry muutti hieman aikuistuttuaan anoppilaan Hallalle kaveriksi.
Luonteeltaan Pyry on hupaisa veijari, on kovin kiltti ja kuuliainen. Hyvin rauhallinen se on, mutta osaa kyllä lapinkoiran metkut sille päälle sattuessaan! Ulkonäöllisestikin pidän Pyrystä kovasti, sillä on tosi hyvä urosilme! Tykkään, että sillä on oikein mukavasti luustoa ja turkkia ja pää sillä on mielestäni todella kaunis. Takaosa saisi olla hieman parempi, mutta mikäs koira se täydellinen on!
Pyry Koiranetissä
VILLI-JOIKHU PUSUMAAKARI "Usva"Lonkat C/C
Silmät OK (12/2007)
Polvet 0/0
Kyynärät 0/0
Näyttelytulos: H
Katselmus 2004: ei sijoitusta
Poropaimennustesti: ei olla vielä käyty
Usva Koiranetissä
Ulkomuotoarvostelut
Kertomuksia Usvasta
Usvalla on jälkeläiset Villi-Joikhun kennelissä
Usva on hupaisa koira. Välillä viileän etäinen leidi ja välillä oikea sylivauva. Nyt se on siinä iässä, että korvat menevät välillä automaattisesti lukkoon... Reviiriä pitäisi laajentaa kovasti, metrisestä aidasta meni yli tuosta noin vain! Eli tulipa hoidettua aidan korottaminenkin neidin myötä! Nyt kun se on todennut, että aitauksesta ei oikein pääse pois niin tutkimusretket ovat suuntautuneet kasvimaalle...
Tokokentällä ollaan käyty muutamia kertoja. Siis aivan uskomatonta, miten naksuttimella saa kovakorvaisenkin koiran huomion itseensä! Vaikka välillä on ihan pakko haukkua muut koirat niin mamma ja naksutin (ja sitä myötä palkka!) kiinnostavat aivan mahdottomasti. Tuoksut kiinnostavat Usvaa ja oli ekana kesänä tarkoitus kokeilla jälkeä, mutta emäntä jäi odottamaan sitä ensimmäistä juoksua, että olisi aloitettu sen jälkeen, mutta Usvapa venytti juoksuaan vuosikkaaksi asti! Että ei sitte treenailtu kesällä...
Metsälenkeillä Usva on aina irti siinä missä muutkin koirat. Saa nähdä miten käy kesällä kun nähdään poroja, silloin taitaa päästä piru irti pienen neidin sisimmässä ja sitten mennään kovaa... Tosin on Usva poroja nähnyt kun kävimme katsomassa Taikahallan Aatos Yösydäntä eli Toscaa ja heidän pihallaan oli aitauksessa poroja. Usva oli irti pihalla, poroja piti katsella ja välillä piti vähän vuhahdella, mutta ei mennyt likelle kun kiellettiin. Että saa nähdä pääseekö Usva koskaan läpi paimennustestistä kun ajattamiskiellot on aloitettu näin hyvissä ajoin!
Noh, nyt voi jo sanoa, että porojen perässä ollaan oltu ja kovin koira on muuttunut kuuroksi, ohi juoksee muutaman metrin päästä eikä tajuakaan että seison siinä! Onneksi reissut ovat suht lyhytkestoisia, varttitunti maksimissaan. Ehkäpä se vielä oppii, että ajattaa saa kunnes mamma komentaa takaisin...
Usva on osoittautunut vallan loistavaksi emäksi ennen ensimmäisiä omia pentujaan! Kesä 2005 meillä oli yhtä pentuhulinaa, 16 pikkupentua talossa yhtä aikaa. Usva kehitti itselleen valeraskauden ja ihan pystyi imettämään toisten narttujen pentuja ja nautti hommasta täysin rinnoin! Ei ollut pennuilla pulaa maidosta, neljä narttua imetti kahden nartun pentuja...
SAGABERRAN EAHKETNASTI "Piki" s. 2.1.2005
Piki Koiranetissä
Ostin tämän neitokaisen Sagaberran kennelistä Rovaniemeltä tuomaan uutta verta omiin linjoihini. Harmi kyllä, lähes heti Pikin ensimmäisten pentujen syntymisen jälkeen Pikin lähisuvusta löytyi ikäviä silmäsairauksia eli sen veljeltä löytyi tulkinnanvarainen PRA (sitä muotoa, joka ei näy geenitestissä) ja emältä löytyi HC. Pikillä alkoi kolmen-neljän vuoden iässä iho oirehtia kummasti, kesäisin se kutisee kovin ja talvella ei ole mitään ongelmaa. Allergiatestit näyttävät ihan puhdasta eli kutinan syy on mysteeri. Ruoka-aineallergia tuskin on kyseessä, samaa ruokaa se syö kesät talvet. Näiden syiden takia Pikiä ei ole enää pennutettu. Onneksi vaivat eivät näytä periytyneen pentuihin, ei ainakaan noin voimakkaasti.
Luonteeltaan Piki on vauhdikas. Kaikin puolin. Meillä käydessään se juoksee ympäri pihaa pää kolmantena jalkana. Oikein sievät liikkeet sille onkin kehittynyt... Ensimmäisen juoksunsa Piki teki tosi myöhään eli vasta reilusti vuoden ikäisenä. Juoksun jälkeen pientä rauhoittumista on havaittavissa, mutta kylläkin vain pientä! Hirmuisen kiltti se on ja
tottelevainenkin. Sisällä yksin ollessaan tuppaa kyllä
haukkumaan, mutta ei kuitenkaan tuhoa paikkoja. Pihalla pysyttelee
irrallaan eikä ole lähdössä omille teilleen heti
kun silmä välttää. Piki asuu siskoni luona.
KELLOKAS MUSTAHURMA "Tihku" Kellokas Mustahurma eli Tihku tuli laumaamme aika yllättäen, tein vaihtokaupan sen kasvattajan kanssa yhdestä j-pentueemme uroksesta. Ensimmäinen ajatus Tihkun nähtyäni oli varmaankin, että voi mahoton kun se on pörröinen! Oikea karvaturrien karvaturri! Hyvin nätti näyttäisi olevan rakenteeltaankin, saa nähdä millainen siitä tulee isona. Luonteeltaan on aika tomera neiti. Taustalta löytyy paimennusviettisiä koiria, esim. Tihkun emä työskentelee porokoirana. Olettaisin Tihkussakin olevan paimennusviettiä, ainakin lastenvaunujen ympärillä se häärii ikään kuin paimentaisi vaunuja ja minua oikeaan suuntaan.
Tihku asettui sukulaisten hoiviin, kuten muutamat muutkin koiristani.
TAIKAHALLAN HANKIEN HURMURI "Huurre" Lonkat A/A
Kyynärät 0-0
Silmät ok, tarkastettu 04/2007
Näyttelytulos EH (erittäin hyvä)
Huurre Koiranetissä
Hurmuri eli Huurre jäi meille kotiin, koska sopivan oloista paikkaa sille ei löytynyt. Ja olihan se toki nimensä mukainen hurmuri, eli kotiajättämispäätös ei niin kamalan vaikea ollut!
Harrastuskoiraksi Huurre on varmaankin vallan omiaan, sillä on kovasti tekemisen halua. Lokakuussa 2006 kävimme etsintäleirillä Rovaniemellä ja siellä Huurre oli elementissään, se etsi ihmiset rauhallisesti ja varmasti ja nautti touhusta suunnattomasti! Poropaimennustestin Huurre läpäisi 3.3.2006 ollessaan juuri osallistumiskelpoinen eli 10 kk vanha! Peltoporokoirana Huurre toimii mökillä ollessaan, samoin myyrät on vähentyneet huomattavasti perunamaalta.
Huurre ei ollut mitenkään suunniteltu jäämään kotiin, koska "meille ei enää urosta tule!" mutta minkäs teet kun pentu kietoo tassunsa mun pikkurillin ympäri! En ole aiemmin niin jätkämäistä pentua tavannut, ensimmäinen pentu, joka on uskaltanut yrittää nylkyttää minua. Ei sitä kenellekään uskaltanut ekaksi koiraksi alkaa myymään ja ne, joille olisin uskaltanut, halusivat parkin värisen pennun. Niille, jotka mustaa pentua olivat vailla, esitin aina syitä, miksi joku toinen pentu sopisi heille paremmin... Nimensä mukainen hurmuri Huurre oli pienestä pitäen! Kutsumanimi puolestaan vääntyi tuosta rekisterinimestä kun jotain luontoon liittyvää piti keksiä ja tavallaan se kuvaakin koiraa hyvin, harkitsevainen ja itseensä sataprosenttisesti luottava koira Huurre on.
Näyttelytulokset
:Oulu KV 6.10.2007, tuomari Tina Permo, Ruotsi
Bra huvud och uttryck. Korr. bett. Acceptabla öron. Utm. hals, överlinje och kropp. Korr. svans. Välvinklad. Saknar mycket underyll. Rör sig normalt.
AVO EH4
Suomennos: "Hyvä pää ja ilme. Oikea purenta. Hyvät korvat. Erinomainen kaula, ylälinja ja vartalo. Oikea häntä. Hyvinkulmautunut. Pohjavillaa puuttuu paljon. Liikkuu normaalisti."
Rovaniemi 4.3.2006, tuomari Matti Palojärvi:
Musta merkein. Keskikokoa kookkaampi. Kevytpiireinen pää, kuono-osa pitkähkö. Kookkaat korvat, toinen taittokorva. Pitkähkö runko. Riittävä raajaluusto. Niukat takakulmaukset, takaraajoissa ulkokierteisyyttä. Niukka pohjavilla. Hieman lyhyt taka-askel. Oikea luonne.
JUN H
Kajaani 6.1.2006, tuomari Paula Heikkinen-Lehkonen:
Suuri, korkeajalkainen ja pitkärunkoinen nuori uros, joka edustaa välimuotoista tyyppiä. Pitkä, kapeahko pää. Vaaleanruskeat silmät. Korvat vielä eripariset, toinen taittuu. Takaraajoissa kannukset. Karva melko sileää ja saisi olla karheampaa. Vaivattomat liikkeet. Varma, rauhallinen käytös. Muistuttaa enemmänkin pitkäkarvaista porokoiraa. PEK3
Katselmustulos
Oulu 27.4.2008, tuomari Janika Wikstèn:
Kookas komea nuori herra, jolla hyvä pää. Hyvä runko. Luisu lantio. Liikkuu hyvällä askeleella, takaa ahtaasti. Esiintyy hyvin. Oikea luonne. Purenta ok.
Poropaimennustesti
Narkaus 3.3.2006, hyväksytty tulos
Testi tapahtui tänä vuonna vain kahdessa aitauksessa, ensimmäinen osio isommassa erotusaitauksessa ja toinen osio pienemmässä emäaitauksessa, josta porot ajettiin vielä kirnuun. Ohessa pisteet erotusaitaus - emäaitaus:
1. Koiran osoittama terävyys ja kiinnostus poroa kohtaan 7 - 8
2. Koiran hallittavuus ja ohjaajan seuraaminen 8 - 8
3. Aggressiivisuus - rauhallisuus 8 - 7
4. Haukun laatu 6 - 6
5. Poistuminen porojen luota, palautuminen 8 - 8
6. Koiran hallittavuus ennen ajokäskyä 8 - 7
7. Paimennuksen aloitustapa, tokan kokoaminen 7 - 6
8. Ajotapa jahtaava - paimentava 7 - 7
9. Haukun taajuus ja laatu 6 - 7
10. Etäisyys poroista; liian lähellä (tokan hajoamisen vaara suuri) - etäisyys sopiva (mahdollisuus ajaa laumana) 7 - 6
11. Koiran hallittavuus ajon aikana 8 - 8
12. Ajon lopettaminen käskystä 8 - 8
13. Koiran palautuminen ajosta, rauhallisuus 7 - 7
14. Ohjaajan ja koiran yhteistyö 8 - 7
15. Koiran ottama paimennusvastuu, itsevarmuus 7 - 6
16. Koiran fyysinen kunto 8 - 8
Pisteitä ei tänä vuonna laskettu yhteen eikä testattavia koiria siten laitettu paremmuusjärjestykseen.
POHJANTYTTI "Mesi"s. 12.4.2007
Mesi Koiranetissä
Tulipas taas kerran olo, että tää pitää saada! Aikanaan tein Pohjantytin elikkä Mesin isukista (oma kasvattini Taikahallan Eka Parkki) diilin, että mie haluan siitä pennun ja nyt sen sain. Emä Klänähän Rossmarykin oli kiinnostava taustaltaan, mukava lisä omaan kasvatustyöhön.
Aika tomera tyttö Mesi tuntuu olevan! Ainakin vielä se vaikuttaa olevan hyvinkin kuuliainen. Lauman muita koiria meinaa jo alkaa komentaa, mutta palaa äkkiä ruotuun kun isompi vähän murahtaa. Heti alusta lähtien Mesi on ollut hyvää pataa meän oman pojan kanssa, pikkasen vielä meinaa unohtua, että hampaita ei saa käyttää, mutta uskoisin Mesin nopeasti ymmärtävän, että Lassi on pieni vaikkakin on tietysti aika jättiläinen Mesin näkökulmasta katsottuna!
Mesi on oman kasvattini jälkeläinen. Kun tajusin Mesin emän olevan paimensukuisessa kannassa aika harvinaista emälinjaa, oli selvä, että haluan siitä pentueesta nartun itelleni. Mesi on hyvin paljon samanoloinen kuin Halla, sukuahan ne ovatkin. Ainoa koira Hallan
jälkeen, joka tykkäsi makoilla
takan edessä olevalla kiveyksellä ja ainoa,
joka on saanut pentuaikoinaan minut miettimään kerran jos
toisenkin miksi kummassa moisen ristin itselleni halusinkaan.
Älyttömän fiksu neiti, siksi kai se kaikki kolttoset
keksikin! Rakas se on kaikesta huolimatta. Rovaniemi RN 24.5.2008, tuomari Johan J Juslin:
" Pitkärunkoinen narttu, jossa lapinporokoiran ääriviivoja alusta loppuun. Pitkä kuono-osa. Loiva otsapenger. Kapea kallo. Pehmeä peitinkarva. Hyvät sivuliikkeet. Tyyppi johtaa palkintoon hylätty."
Arvostelusta ylipäänsä olen sitä mieltä, että aika pitkälle Mesiä noissa on, mutta ei se nyt sentäs porokoiratyyppiä ole! No hylätyt sai tosi moni muukin koira eli eipä Juslinin näkemys lapinkoirista taida mitenkään turhan asiantunteva olla, eipä tartte viedä hänelle enää ikinä koiria arvosteltavaksi!